Sosiaalisen median työkäyttö

Huomattava osa suomalaisista on tekemissä sosiaalisen median kanssa päivittäin. Sosiaalinen media on ”aina auki” ja se kulkee mukana älypuhelinten ja tablettien avulla. Kynnys käyttää palveluita on matala.

Tätä mahdollisuutta lastensuojelun tulisi hyödyntää. Sosiaalinen media voi olla helppo ja innostava kanava tuoda lastensuojelua palveluna ja työnä esille, herättää keskustelua ja vaikuttaa. Lastensuojelulle sosiaalinen median vuorovaikutteisuus antaa mahdollisuuden tasavertaiseen kohtaamiseen ilman perinteisiä institutionaalisia rakenteita.

Sosiaalinen media on käyttäjälähtöinen, ja käyttäjät tuottavat siihen sisältöä. Lastensuojelulle sosiaalinen media voi olla peili, joka kertoo miten ihmiset kokevat lastensuojelun.

 

Mitä lastensuojelun ammattilaiset ajattelevat sosiaalisesta mediasta

Lastensuojelun Keskusliitto kartoitti loppuvuodesta 2015 sitä, miten lastensuojelun ammattilaiset käyttävät työssään sosiaalista mediaa ja millaisia esteitä sosiaalisen median työkäyttöön liittyy.

Kyselyyn vastasi yli neljäsataa lastensuojelussa työskentelevää henkilöä, joista 70 prosenttia työskenteli kunta-alalla. Sosiaalisen median työkäyttö lastensuojelussa on vielä varsin vähäistä.

 

  • Lähes 70 prosenttia hyödyntää sosiaalista mediaa vähän tai erittäin vähän.
  • Paljon sosiaalista mediaa käyttää työssään 13 prosenttia vastanneista.
  • Kun sosiaalista mediaa käytetään, palveluita hyödynnetään ammatilliseen tiedonhakuun, verkostoitumiseen, tiedottamiseen ja vaikuttamiseen.
  • Noin neljäkymmentä prosenttia käyttäjistä tekee sosiaalisessa mediassa asiakastyötä.
  • Suosituin sosiaalisen median palveluista on Facebook. Käytössä ovat myös chat-palvelut, Instagram, Twitter ja LinkedIn.
  • 15 prosenttia sosiaalisen median käyttäjistä kertoi, että heidän työyhteisöllään oli blogi.

Työkäytön haasteet

Lastensuojelun kentällä tiedostetaan, että alan poissaolo sosiaalisesta mediasta on ongelma. Nuorille sosiaalinen media on luonteva elämisen alue, ja myös kotona lapsia hoitavat vanhemmat käyttävät sosiaalisen median palveluita runsaasti.

Haasteita

  • Ei tiedetä, mihin sosiaalista mediaa voisi lastensuojelussa käyttää, eikä ole aikaa paneutua.
  • Johto ei kannusta eikä työyhteisö tue.
  • Alkuun ei päästä, sillä yhteiset pelisäännöt sosiaalisen median työkäytölle puuttuvat, ei ole välineitä, pääsy sosiaaliseen mediaan on estetty tai toiminta on keskitetty johdolle.
  • Monia mietityttää, miten salassapitovelvollisuus voi toteutua sosiaalisessa mediassa ja milloin yhteydenpidosta syntyy asiakassuhde.
  • Voiko sosiaalisessa mediassa tehdä ”oikeaa” ja vaikuttavaa lastensuojelutyötä?
  • Myös oma yksityisyydensuoja ja työasioiden valuminen vapaa-ajalle huolettavat.

Jotta sosiaalisen median palveluita voitaisiin hyödyntää laajemmin työkäytössä, tarvitaan:

  • tukea esimiehiltä
  • selkeät pelisäännöt työpaikoille
  • tietoa lainsäädännöstä ja tietoturvasta
  • opastusta ja tukea sosiaalisen median palveluista
  • koneet, ohjelmat ja verkkoyhteydet kuntoon sekä
  • täydennyskoulutusta ja vinkkejä työkäytöstä.

Mihin sosiaalisen median palveluita voi käyttää?

Lastensuojelun työkäytössä sosiaalisen media taipuu moneksi. Sosiaalisen median palveluita voi käyttää muun muassa:

  • tiedotukseen
  • palveluneuvontaan ja -ohjaukseen
  • palautteen keräämiseen
  • rekrytointiin ja työnantajakuvan kehittämiseen
  • verkostoitumiseen ja yhteydenpitoon
  • lastensuojelualan julkisuuskuvan kehittämiseen ja
  • yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Sosiaalisessa mediassa lastensuojelutyö vaatii suunnitelmia, koulutusta, tekijöitä ja työaikaa. Työskentely sosiaalisessa mediassa ei saa jäädä muutamien työntekijöiden harrastuneisuuden varaan.

  • Sosiaalisessa mediassa lastensuojelun toimintaa ja ammattilaisia sitovat samat lait, toimintavelvollisuudet ja vastuut sekä ammattietiikka kuin muussakin työskentelyssä.
  • Tietoturvaan tulee kiinnittää huomiota. Yksilöityjä, salassapidon piiriin kuuluvia tietoja ei sosiaalisen median palveluissa voi liikuttaa eikä vaihtaa.
  • Jos työskentelyssä tulee vaihdettavaksi yksilöitäviä tietoja, pitää siirtyä suojattuihin yhteyksiin ja esimerkiksi chatissa salauksen tulee olla samaa tasoa kuin verkkopankeilla.
  • On linjattava, milloin yhteydenpidosta muodostuu asiakassuhde dokumentointivelvotteineen.
  • Sosiaalisessa mediassa palveluilla ei ole aukioloaikaa. Siksi on yhteisesti sovittava työntekijöiden palveluajat sosiaalisessa mediassa ja tiedotettava niistä myös asiakkaille.
  • Työyhteisössä on hyvä sopia keinot ja toimintamallit, joilla puututaan sosiaalisessa mediassa toimimisesta mahdollisesti syntyviin ongelmiin ja kriiseihin, liittyvät ne sitten asiakastilanteisiin tai työntekijöihin.

Hyödynnä jo kehitetty ja tehty

Vaikka sosiaalityössä ja lastensuojelussa sosiaalisen median ja muiden digitaalisten palveluiden hyödyntäminen ottaa vasta ensiaskeliaan, muualla palvelusektorilla ja järjestökentällä on jo tehty paljon. Ota mallia, kerro asiakkaillesi ja hyödynnä verkon tieto.

 

Vanhemmille

Perheen tuki − Helsingin kaupungin neuvola-chat ja vertaistuki Heimopalvelussa, joka on verkkoyhteisö elämän haasteisiin.

Perheaikaa.fi – Väestöliiton verkossa toimivassa palvelussa on useita erilaisia toimintoja, joiden kautta perheet voivat saada asiantuntijoiden ohjausta ja vertaistukea.

Kela-Kerttu – vinkkejä ja ajankohtaista Kela-tietoa pienten lasten vanhemmille Facebookissa ja muissa sosiaalisen median palveluissa.

 

Nuorille ja lapsille

E-talo − nuorille ja nuorille aikuisille tarkoitettu neuvonta- ja tukipalvelu.

Netari – verkossa toimiva nuorisotalo, ohjausta, neuvontaa ja chatteja nuorille.

Nuortenlinkki – nuorten verkkosivusto, jossa teemana päihteet tai päihteettömyys, pelaaminen, netinkäyttö, masennus, kiusaaminen. Tarjolla nettineuvontaa, shoutbox, materiaaleja.

Väestöliiton nuorten sivut − toimii alle 20-vuotiaiden nuorten tukena seksuaaliterveyteen liittyvissä asioissa.

Sekaisin247 – Ylen, Suomen Mielenterveysseuran, Mielenterveyden keskusliiton ja Mannerheimin lastensuojeluliiton Sekasin-kampanja, joka rohkaisee nuoria puhumaan mielenterveyden ongelmista ja muista vaikeista asioista.

Help.some – mobiilisovelluksessa tarjolla lapsille ja nuorille tietoa ja neuvontaa heidän huoliinsa ja ongelmiinsa. Chat ja viiveellinen kysy-vastaa-palvelu, joihin vastaavat Helsingin poliisin nettipoliisit, Rikosuhripäivystyksen ja Pelastakaa Lapset ry:n työntekijät.

MLL – lasten ja nuorten puhelin, netti ja chat.

Varjomaailma − joka arkipäivä paikalla perheiden päihdeongelmiin erikoistunut ammattilainen.

 

Väkivaltatyö

Nettiturvakoti − apua, tietoa ja tukea perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan.

Rikosuhripäivystys – muun muassa chat, jossa voi keskustella kahden kesken työntekijän kanssa.

Pelastakaa lapset − Lapset ja digitaalinen media -yksikössä muun muassa Nettivihje-verkkopalvelu, jonka kautta voi ilmiantaa lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä kuvia ja videoita.

 

Ohjeita ja linjauksia

Digitaalinen nuorisotyö − tutustu työtapoihin ja materiaaleihin Verken sivuilla.

Mediataitokoulu − tietoa, tutkimusta ja tehtäviä mediakasvatuksesta ja median ilmiöistä.

NuSuVeFO eettiset ohjeet − nuorille suunnatun verkkotyön eettiset ohjeet.

Pelikasvatus − tietoa digitaalisiin peleihin liittyvästä mediakasvatuksesta.

Sosiaalinen media asiakastyössä

Monen järjestön verkkosivuilla tai vaikkapa verkkopankissa asioidessa näytön alakulmaan saattaa ilmestyä tieto, joka kertoo, että chat on auki ja voit keskustella asiastasi työntekijän kanssa.

Voisiko tällaisia palveluita olla kunnissa? Koska lastensuojelusta kertovalla verkkosivuilla kävijälle ilmestyy auki chat-ruutu ja teksti ”Sosiaalityöntekijä Leena tässä hei! Kuinka voin auttaa?”

Kaikki eivät usko, että sosiaalinen media ja digitaaliset palvelut taipuvat sosiaalialan työvälineeksi. Ajatellaan, että aito kohtaaminen on mahdollista vain kasvokkain. Näyttöä kuitenkin on siitä, että sosiaalinen media voi toimia monelle asiakasryhmälle matalan kynnyksen paikkana ensikontaktille ja tiedon tai avun etsinnälle.

Kynnystä madaltaa mahdollisuus keskustella nimettömänä ja tavata auttaja verkon neutraalilla maaperällä. Nuorille internet voi olla kasvokkaista kohtaamista parempi paikka aloittaa keskustelu kipeistä asioista. Tapahtuneista kertominen ääneen on monelle vaikeampaa kuin kirjoittaminen. Sanojen loppumisen jälkeen nuori voi käyttää hymiöitä tunteidensa sanoittamiseen.

− Emme voi enää sulkea silmiä siltä, että virtuaalinen ulottuvuus kuuluu kiinteästi ihmisten arkeen, sanoo tutkija Camilla Granholm.

Camilla Granholm selvitti Helsingin yliopistoon tekemässään sosiaalityön väitöskirjassaan (2016) sitä, miten nuoret käyttävät virtuaalipalveluita vaikeissa elämäntilanteissa ja kuinka palveluita voisi hyödyntää sosiaalityössä.

Hänen viestinsä on, että asiakkaat tarvitsevat sekä virtuaalisia että kasvokkaisia palveluita. Tähän tarpeeseen sosiaalityössä tulee vastata. Myös monet sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistukset olettavat, että asiakkaat ja sosiaalityöntekijät osaavat toimia luontevasti digitaalisten palveluiden parissa. Ratkaisuksi tulevaisuuden haasteisiin Granholm tarjoaa moniulotteista sosiaalityötä.

− Moniulotteinen sosiaalityö ottaa huomioon digitaalisten palveluiden merkityksen ihmisten elämässä, mutta ei sulje pois tapaamisia kasvotusten. Asiakas saattaa ensin ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijään virtuaalisesti ja tavata tämän sitten kasvokkain tai päinvastoin.

Lue lisää Camilla Granholmin ajatuksia

Koska chat-sosiaalityö on mahdollista?

Haastattelu

Haastattelu

Sosiaalityöntekijä Anu Pärssinen on sosiaalisessa mediassa tehtävän lastensuojelutyön ja digisosiaalityön uranuurtajia. Hänestä sosiaalinen media on tärkeä elämänalue, jossa haetaan myös apua ja tukea. Sosiaalisen median palveluista on luontevaa siirtyä käyttämään myös muita digitaalisia palveluita

Asiakaslähtöinen työväline

 

Miten sosiaalisen median palvelut taipuvat lastensuojelutyöhön?

Minulle sosiaalinen media on mahdollisuus kohdata ihmiset matalalla kynnyksellä, oikea-aikaisesti, ilman jonottamista. Sosiaalinen media on toimiva työväline auttaa aikuisia ja varsinkin nuoria, jotka avun hakijoina ovat muuten kovin riippuvaisia aikuisten tuesta apua haettaessa.

Miten olet käyttänyt sosiaalista mediaa ja muita digitaalisia palveluita työssäsi?

Tällä hetkellä täydennän sosiaalisella medialla kasvokkaista työtäni. Käytän pikaviestimiä, teemme lasten kanssa tehtäviä netissä ja pelaamme pelejä. Haen tietoa, jota hyödynnän itse asiakastyössä. Ohjaan asiakkaita oma-avun pariin esimerkiksi hyvinvointisovelluksiin.

Olet työskennellyt sosiaalityöntekijänä erilaisilla netin keskustelupalstoilla ja chateissa, miten olet toiminut?

A-klinikkasäätiön Varjomaailma-sivustolla vastaillen nuorten kysymyksiin, jotka liittyivät vanhempien päihteidenkäyttöön ja elämään yleensä. Tukinetissä olin nuortenfoorumin nettisosiaalityöntekijänä nuorille ja myös aikuisille avunhakijoille. Olen myös ohjannut chat-iltoja, joissa istuttiin chataten 2 tuntia enintään 12 chattaajan kanssa aiheesta keskustellen.

Tukinetissä ohjasin myös suljettua, 2 kuukautta kestänyttä nuorten Rikkinäiset-nettiryhmää Varjomaailman nettiryhmämallia soveltaen. Nuorten ryhmässä tehtiin hyvin monipuolista ja kasvokkaisen avun kaltaista intensiivistä nuorten tukityötä, jossa tärkeässä osassa olivat tiedon antaminen, vertaistuki, nuorten voimaannuttaminen ja palvelunohjaus.

Mitkä asiat sinusta edistäisivät sosiaalisen median ja sähköisten palveluiden laajempaa työkäyttöä?

Tarvitaan muutoksia nykykäytäntöihin ja asenteisiin sekä lainsäädäntöön. Verkkotyöntekijöille tulisi olla mahdollisuus joustavaan työnsuunnitteluun. Esimerkiksi ryhmächatit vanhemmille voi olla helpompi toteuttaa illalla.

Nettityölle tarvitaan työyhteisön hyväksyntä ja pioneereilta vaaditaan omaa innostusta mennä nettiin, oppia uutta ja kehittää nettityöhön sopivia ja sitä täydentäviä työmuotoja. Uusien toimintojen suunnittelu, opettelu ja toteutus vaativat resursseja. Asiakastyön kiireisyys, suuret asiakasmäärät ja kaikkien odottama sote-uudistus jarruttavat tällä hetkellä uusien, järkevienkin toimintamallien käyttöönottoa.

Jo pienellä päästään alkuun. Mitä ehdotat?

Jokainen työntekijä voisi ilman suurempaa satsausta hyödyntää nettiä asiakasviestinnässä, ohjata asiakkaitaan netin oma-avun tai vertaistuen pariin. Käyttökelpoista on myös ottaa työhön jaksamisen tueksi esimerkiksi hyvinvointisovellus Oivan tietoisuustaitoharjoitukset tai perheiden auttamisessa muksuopin Kid’s Skills sovellus.

Omien asiakkaiden kanssa voi aloittaa pienesti, esimerkiksi viikottaisilla chateilla, jolloin työaikaa ei vielä joudu laittamaan liikaa ja asiakkaat oppivat hyödyntämään verkkoapua.

Lapsen yksityisyyden suoja digitaalisessa mediassa

Voiko sosiaalinen media itsessään myös tuottaa tarvetta lastensuojelulle? Laajeneeko lastensuojelun tehtäväkuva tulevaisuudessa lasten suojeluun sosiaalisessa mediassa?

Lapsen kannalta on pulmallista, jos hänelle muodostuu oma virtuaalinen identiteetti ilman, että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa siihen. Lastensuojelun Keskusliiton julkaisuun Lapsen yksityisyyden suoja digitaalisessa mediassa on koottu oikeudellista tietoa lasten yksityisyyden suojasta ja sen turvaamisesta internetissä. Lisäksi annetaan suosituksia, kuinka toimia digitaalisessa mediassa lapsen oikeudet huomioon ottaen.

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja internet

Lapsen houkuttelu seksuaalisiin tarkoituksiin kirjattiin lakiin vuonna 2011. Houkuttelupykälä ja groomingina tunnettu tekomuoto täyttyy silloin, kun tekijä ehdottaa tapaamista tai muuta kanssakäymistä lapsen kanssa siten, että ehdotuksen sisällöstä tai olosuhteista muuten ilmenee tekijän tarkoituksena olevan valmistaa lapsipornokuvia tai kohdistaa lapseen seksuaalirikos.

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tekotavat voidaan jakaa netissä kolmeen eri kategoriaan:

  • seksuaalissävytteisiin viesteihin
  • lähetettyihin tai vastaanotettuihin seksuaalissävytteisiin kuviin ja videoihin
  • reaaliaikaiseen web-kamerayhteyteen, jossa esiinnytään seksuaalissävytteisesti.

Pelastakaa lapset ry:n Lapset ja digitaalinen media -yksikkö ylläpitää Nettivihje-verkkopalvelua, jonka kautta voi ilmiantaa lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä kuvia ja videoita. Lisäksi yksikkö kouluttaa ja tuottaa materiaaleja sekä verkkopalveluita, joiden tavoitteena on lisätä kykyä tunnistaa lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä ongelmia verkossa sekä puuttua niihin.

Nettivihje – ilmoita laittomasta aineistosta.

Otanvastuun.fi – tietoa ja tukea aikuisille, joilla on kiinnostusta lapsia koskevaan seksuaaliseen materiaaliin verkossa.

Lapset ja digitaalinen media -yksikön julkaisut ja materiaalit

Nettipoliisi

Väkivaltaa ehkäisevää työtä tekevillä työntekijöillä on loputon työsarka digiturvallisuudessa. Turvakodeissa työntekijän on seurattava laitteiden ja ohjelmien kehitystä, jotta asiakkaalle voi antaa parhaan mahdollisen tiedon digitaalista turvautumista ja yksityisyyden suojaa varten.

− Uhrit joutuvat myös lähes aina tekemään ratkaisun, että he ”katoavat” sosiaalisesta mediasta suojatakseen omaa ja lastensa turvallisuutta, kertoo Joensuun turvakodin sosiaalityöntekijä Hanna Myllylä Itä-Suomen osaamiskeskuksen Iso-blogin tekstissään Digiturvallisuus on arkipäivää turvakotityössä.

 

 

Case

Case

Vuonna 2014 apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin antoi vastauksensa kanteluun, jossa kysyttiin, toimivatko sosiaalitoimen viranhaltijat lainmukaisesti, kun he kielsivät lapsen isältä asiakasneuvottelun videokuvaamisen.

Asiakastilanteen tallentaminen ja julkaisu

 

Työntekijät pitivät kieltoaan perusteluna, sillä he halusivat suojella sekä perheen lasten yksityisyyttä että omaa yksityisyyttään ja kunniaansa loukkauksilta. Perheen vanhemmat olivat aiemmin ladanneet salassa pidettävää materiaalia internetiin ja käyttäytyneet halventavasti työntekijöitä kohtaan. He olivat myös uhanneet, että neuvottelusta kuvattu video ladattaisiin internetiin.

Sosiaalitoimen viranhaltija oli tehnyt julkisuuslain mukaisen päätöksen tietojensaantioikeuden rajoittamisesta. Työtekijöiden lausunnossa kerrottiin lisäksi, että asiakassuunnitelmapalaverin taltiointia ei muulla tavoin kielletty, ja kantelija sai nauhoittaa palaverin äänitallenteena.

Apulasioikeusasiamiehen ratkaisun mukaan kantelussa on kysymys kahden eri suuntiin osoittavan perusoikeuden välisestä jännitteestä: kantelijan sananvapauden sekä viranhaltijan ja perheen lapsen yksityiselämän suojasta. Ratkaisussa haettiin menettelyä, joka turvaa mahdollisimman pitkälle molemmat perusoikeudet.

  • Sosiaalihuollon asiakkaalla on oikeus tallentaa viranomaisessa käymänsä keskustelu tai muu neuvottelu tai tapaaminen erilaisin teknisin apuvälinein esimerkiksi videoimalla tai äänitallentamalla.
  • Viranomaisella ei ole oikeutta kieltää asiakasta tallentamasta keskusteluja tai asiakastilannetta, kun kysymys on sellaisista tiedoista, jotka hän saa asiakirjoista muutoinkin luvallisesti.
  • Pelkkä epäilys siitä, että tiedot luovutettaisiin ulkopuolisille tai olisivat muutoin ulkopuolisten käytettävissä, ei riitä kiellon perusteeksi.
  • Kun henkilö tallentaa käymänsä keskustelun viranomaisen kanssa, se ei vielä merkitse, että tällä menettelyllä loukattaisiin viranomaisessa työskentelevien yksityisyyttä.
  • Video- tai muun tallenteen julkaiseminen internetissä saattaa kuitenkin loukata lapsen tai työntekijöiden ja viranhaltijoiden yksityisyyttä siten, että tallenteen julkaiseminen on rangaistavaa. Rangaistavuus arvioidaan kuitenkin vasta jälkikäteen.

Oikeus kuvata ja oikeus tallentaa viranomaisen ja asiakkaan välillä käytyä asiakasneuvottelua sekä tallenteen julkaiseminen ovat siten oikeudellisesti toisistaan erillisiä asioita.

Rakenteellinen työn ja vaikuttamisen väylä

Rakenteellista sosiaalityötä voidaan Lapin yliopiston sosiaalityön professorin Anneli Pohjolan hahmotteleman mallin mukaisesti toteuttaa eri tavoin.

  • Tietotyössä tuotetaan tietoa, osoitetaan epäkohtia ja toimitaan yhteiskunnan omatuntona.
  • Strategisessa työssä edistetään sosiaalista yhteiskuntapolitiikkaa, visioidaan, verkostoidutaan, haetaan ratkaisuvaihtoehtoja ja arvioidaan sosiaalisia vaikutuksia.
  • Inkluusiotyössä kiinnitetään kansalaisia osallisuuteen ja vaikuttamiseen ja luodaan siihen mahdollisuuksia.
  • Oikeudenmukaisuustyössä seurataan ja edistetään kansalaisten ja kansalaisryhmien oikeuksien ja tasa-arvon toteutumisen seurantaa ja edistämistä.

Sosiaalinen media tarjoaa kanavan ja areenan toteuttaa monia rakenteellisen sosiaalityön muotoja. Sosiaalisen median palveluissa voidaan lisätä lastensuojelutyön läpinäkyvyyttä ja lähestyttävyyttä ja tuoda sosiaalisen median keskusteluihin omat näkökannat. Voidaan perustella lastensuojelun toimintatapoja ja oikoa nopeasti väärinkäsityksiä.

Olen puhunut rakenteellisen sosiaalityön jalkauttamisesta nimenomaan sosiaaliseen mediaan, mutta johtoporras ei ihan ymmärrä somen hyötyjä. Riskit tiedostetaan, mutta esimerkiksi hyödyntäminen tiedotukseen on aivan lapsen kengissä.

Sosiaalityöntekijä LSKL:n some-käytön kyselyssä.

Haastattelu

Haastattelu

Lastensuojelun sosiaalisen median keskustelun, ja muunkin julkisen viestinnän, esteet ovat monitasoisia. Niistä kertoo Lapin yliopistoon sosiaalityön julkisesta viestinnästä väitöskirjaansa tekevä Laura Tiitinen.

Kohti julkisempaa lastensuojelua

 

Lastensuojelun työyhteisöt eivät yleensä ota julkisesti kantaa lastensuojeluun liittyviin asioihin, eikä siihen toisaalta kannusteta. Kuinka suunta voitaisiin kääntää?

Usein taustalla ovat organisaatioiden puutteelliset viestintäohjeet. Työntekijöille on epäselvää, mistä työhön liittyvistä asioista he saavat viestiä julkisesti ja millä tavalla. Työntekijöillä voi olla arkuutta ottaa kantaa asioihin, jos he kokevat, ettei kannanoton taustalla ole riittävästi faktatietoa.

Varovaisuus on sitä suurempaa, mitä kriittisemmin tarkastellaan työnantajaorganisaatiota tai vaikkapa paikallista päätöksentekoa. Työntekijät saattavat lisäksi pelätä, että viestinnästä seuraa itselle kielteisiä asioita.

Tutkimustulokset kuitenkin viittaavat siihen, etteivät työntekijöiden ennakkopelot useinkaan toteudu oikeasti ja kielteisiä seurauksia tulee harvakseltaan.

Julkinen viestintä edellyttää eettistä harkintaa samalla tavalla kuin yksilötyökin, mitä asioita on otettava huomioon?

On pohdittava, mihin keskusteluun ja keskustelufoorumeihin kannattaa osallistua ja millä tavalla. On pohdittava sitäkin, mitä vaikutuksia voi olla sillä, että on keskusteluista poissa. Viestimättömyys ja hiljaisuus ovat voimakkaita viestejä ympäristölle.

Mikäli lastensuojelun työntekijät eivät julkisesti kerro työstään, työn ymmärrys määrittyy jonkun muun olemassa olevan tiedon, kuten huhujen ja stereotypioiden kautta. Jos työntekijät eivät asetu julkisesti puolustamaan asiakkaidensa oikeuksia, se viestii, etteivät työntekijät välitä.

Moni vetäytyy julkisuudesta, koska he pelkäävät väärintulkintoja tai asioiden vääristelyä juuri sosiaalisessa mediassa. Miten heitä voitaisiin tukea?

Ymmärrän, että monenlaiset pelot hallitsevat toimintaa julkisuudessa, eikä kaikilla ole viestintään kiinnostusta, jaksamista tai aikaa. Täytyy myös muistaa, että kaikessa viestinnässä on aina väärintulkinnan mahdollisuus.

Toisaalta on hyvä muistaa, että sosiaalinen media sisältää monenlaista viestintää, eikä äänekkään, kriittisen vähemmistön kannata antaa vaientaa itseä. Todellisuudessa enemmistö keskustelusta on muuta kuin äärikriittistä tai vihamielistä. Toisinaan onnistumisistakaan ei uskalleta viestiä, koska pelätään muiden kateutta.

Yksi tapa on esiintyä sosiaalisessa mediassa ”taiteilijanimellä”, jos ei esimerkiksi halua vastata ihmisille koko alaa kohtaan kohdistuvaan kritiikkiin tai ihmettelyihin.

Sosiaalisen median työkäyttöä laajempi kokonaisuus on kysymys sosiaali- ja terveyspalveluiden digitalisaatiosta. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjauksessa kerrotaan, mitä tulee ottaa huomioon, kun hallinnonalan palveluja ja toimintoja digitalisoidaan. STM:n digitalisaatiolinjausten ydinajatuksena on, että tulevaisuudessa palvelut kehitetään asiakaslähtöisesti ja tarjotaan asiakkaan kannalta mielekkäinä kokonaisuuksina, tuottavasti ja kustannustehokkaasti.