Mikä sosiaalinen media?

Muistatko, kun katsoit ensimmäisen kerran YouTube-videon, luit blogia, avasit Facebook-tilisi tai huomasit, että internetiin ilmestyi keskusteluryhmiä? Muistatko vielä Habbo Hotellin tai IRC-Gallerian, jota voi perustellusti pitää Instagramin tai Snapchatin edeltäjänä?

Kaikki nämä ovat sosiaalisia medioita, joita kehitettiin ja julkaistiin 2000-luvun alussa, ja joiden käyttö yleistyi nopeasti alle kymmenessä vuodessa. Sosiaalisella medialla tarkoitetaan erilaisia internetissä toimivia palveluita ja sovelluksia, joissa voidaan toimia yhdessä, jakaa sisältöjä sekä olla vuorovaikutuksessa.

Sosiaalisia medioita ovat esimerkiksi avoin tietosanakirja Wikipedia, Skype-viestintäpalvelu, Prezi-esityspalvelu tai esitysten jakoon tarkoitettu SlideShare. Myös erilaiset sähköiset työskentelyalustat, kuten Google Drive ja ajanvaraustyökalu Doodle ovat sosiaalisia medioita.

Sosiaalisen median lyhyt historia

Sosiaalisen median käsikirjan kirjoittanut Harto Pönkä sanoo, että sosiaalisessa mediassa on ennen kaikkea kyse ihmisistä, siitä sosiaalisesta verkostosta, jossa yksi ihminen voi linkittyä ja olla vuorovaikutuksessa muiden internetin käyttäjien kanssa.

  • Sosiaalisen median syntymiseen tarvittiin vuonna 1991 avautunut Word Wide Web, www, joka raivasi tien sosiaalisten medioiden kehittymiselle.
  • Sosiaalinen media -sanapari vakiintui käyttöön vuoden 2007 tienoilla. Some-lyhennettä alettiin käyttää aika nopeasti tämän jälkeen.
  • Sosiaalisen median laajentumista edistivät verkkoyhteyksien nopeutuminen, älylaitteiden kehittyminen ja kotitalouksien vaurastuminen.

Sosiaalisen median esiasteina voidaan pitää erilaisia 1990-luvun keskustelupalstoja, jotka olivat vuorovaikutteisia, mutta hitaita. Vastauksia joutui odottamaan ja keskustelijat olivat anonyymeja. Kotisivun tai vieraskirjan avaaminen vaati teknisiä taitoja, kuten HTML-merkkauskielen osaamista.

Seuraava askel olivat palvelut, joissa vuorovaikutus oli mahdollista reaaliaikaisesti. Näitä olivat erilaiset chatit ja IRC-kanavat (Internet Relay Chat).

Ensimmäiset sosiaalisen median palvelut alkoivat kehittyä jo 1990-luvun puolivälissä. Ne olivat heti suosittuja, mutta eivät levinneet maailmanlaajuisiksi. Vuonna 2006 kaikkien ulottuville tullut yhteisöpalvelu Facebook näytti toden teolla tietä sosiaalisen median voittokululle.

Sosiaalisen median lyhyt historia osoittaa, että some-kenttä on jatkuvassa muutoksessa. Jotkut palvelut käyttäjät ovat hylänneet, uusia palveluita syntyy jatkuvasti eivätkä kaikki nouse suosioon. Idean toimivuus, käyttötarkoitus, käyttäjien ikäryhmä, tausta ja monet muut seikat vaikuttavat siihen, mitkä sosiaalisen median palveluista jäävät käyttöön.

Sosiaalinen media on ihmisiä ja toimintaa

Sosiaalinen media on vuorovaikutuksellinen, omaehtoinen ja käyttäjälähtöinen. Se rakentuu ihmisistä, sisällöistä ja teknologiasta. Siellä verkostoidutaan ja vaikutetaan, haetaan, jaetaan ja muokataan tietoa. Somessa sekä ollaan vakavien asioiden äärellä että viihdytään.

Sosiaalinen media on synnyttänyt uusia ammatteja, kuten yhteisömanagereita, ylläpitäjiä, bloggareita. Monelle työskentely sosiaalisessa mediassa on tullut osaksi työnkuvaa. Osa sosiaalisista medioista on myös kasvanut suuryrityksiksi, jotka työllistävät tuhansia ihmisiä.

Sosiaalinen media antaa mahdollisuuden nostaa julkiseen keskusteluun aiheita, jotka muuten eivät tulisi esille. Valtaosa yhteiskunnallisesta keskustelusta käydään nykyisin keskustelupalstoilla, blogeissa, Facebookin tai Twitterin yhteisöpalveluissa.

Sosiaalisen median mahdollisuudet on nähty jo pitkään yritysten ja järjestöjen markkinoinnissa ja myynnissä. Sen kautta tarjotaan kansalaisille tietoa ja palveluita, tehdään vaikuttamistyötä, jäsenhankintaa tai rekrytointeja.

Työ internetissä vaatii yllättävän vähän lisäkoulutusta. Työnsä osaava lastensuojelun ammattilainen pärjää netissä. Huolellinen suunnittelu ja osaavien ammattilaisten käyttäminen nettityössä ovat keskeistä. Tämä pätee niin ehkäisevään kuin korjaavaan työhön. Suunnitelmallisessa nettisosiaalityössä somen haitat, kuten kiusaaminen ja mustamaalaaminen, eivät näy.

Anu Pärssinen

lastensuojelun työntekijä

Sosiaalinen media on nopea

Jos julkaisu sosiaalisessa mediassa on riittävän kiinnostava, se liikkuu nopeasti käyttäjältä toiselle, sosiaalisesta mediasta toiseen ja myös tiedotusvälineisiin. Keskustelu voi rönsyillä muutamassa päivässä some-ilmiöksi, johon kansalaiset ja päättäjät ottavat kantaa – ja sitten sammua yhtä nopeasti. Toisaalta kerran julkaistut asiat jäävät internetissä talteen ja voivat tulla vastaan hakusanoilla.

Sosiaalinen media voi toimia kuin suuri joukkoäly. Sosiaalisen median käyttäjät saattavat selvittää rikoksesta epäillyn henkilöllisyyden nopeammin kuin viranomaiset. Tieto leviää sosiaalisessa mediassa hetkessä, eivätkä viranomaisviestinnän perinteiset kanavat pärjää. Vuonna 2004 Kaakkois-Aasian tsunamionnettomuudessa kadonneista ja selvinneistä suomalaisista välitettiin nimilistoja sukeltaja.fi-sivulla. Vuoden 2016 Nizzan pommi-iskun selviytyjät puolestaan kertoivat tilanteestaan Facebookin kautta.

 

Sosiaalisessa mediassa kuohuu ja kiehuu

Sosiaalinen media on areena, jossa esiintyy myös kielteisiä ilmiöitä ja tekoja, anonyymisti tai avoimesti omalla nimellä. Sosiaalisessa mediassa on toisinaan ylireagointia, tietoista provosointia, disinformaatiota, nettikiusaamista ja -vainoamista, rasismia ja vihaa.

Sosiaalisessa mediassa loukataan helposti muita ja loukkaannutaan myös helposti. Verkkoviestinnässä tapahtuu väärinymmärryksiä, sillä kasvokkaisen kohtaamisen hienovaraisuus, ei-verbaalinen viestintä jää uupumaan.

Sosiaalisessa media toimiessa on tärkeää osata erottaa kritiikki ja kiusaaminen. Kritiikkiin kannattaa vastata nopeasti ja avoimesti sekä löytää kritiikin ”kultajyvät”, kiusaajaa kannattaa pyytää asiallisesti lopettamaan. Tarvittaessa kiusaajan voi blokata eli estää.

Miksi empatia ei elä netissä? Miksi netti ruokkii raivoa? NEMO (Natural Emotions in Digital Interaction) -tutkimusprojektissa kehitetään uusia tapoja digitalisoida ja välittää tunteita verkossa.

Viestintä netissä on rajallista ja tunteiden välittäminen verkossa on vielä hyvin alkeellisten keinojen varassa. Tiedetään, että tietynlaiset empatiamekanismit eivät toimi siellä samalla tavalla kuin kasvokkain tapahtuvassa viestinnässä. Kun toisen tunteista ei tule signaalia, niin toisen tunteet eivät myöskään kosketa. Silloin on helpompaa olla töykeä tai julma.

Katri Saarikivi
NEMO-ryhmän vetäjä, tutkija
Helsingin yliopisto

eSosiaalityön mahdollisuudet

Blogissa julkaistaan sisältöjä, joissa aiheena on sosiaalityön ja teknologian suhde. Näkökulma on tutkimuksessa, tiedontuotannossa ja hyvissä käytännöissä. Blogia ylläpitävät Lapin yliopiston eSosiaalityön maisterikoulutus -hankkeen opettajat ja opiskelijat.

Sosiaalityön näkökulma sosiaaliseen mediaan

Internetin yhteisöissä tapahtuu paljon hyvää. Sosiaalityön näkökulmasta helppokäyttöiset ja maksuttomat sosiaalisen median palvelut tarjoavat lukuisia mahdollisuuksia.

  • Ihmiset voivat ylläpitää suhteita, saada vertaistukea ja voimaantua.
  • Somessa voidaan tiedottaa sosiaalipalveluista, rekrytoida ja tehdä asiakastyötä.
  • Rakenteellisen sosiaalityön näkökulmasta verkko tarjoaa väylän tehdä vaikuttamistyötä, tuoda esille tietoa sosiaalisista kysymyksistä ja niiden taustoista.
  • Kansalaiset voivat somessa haastaa vakiintuneita instituutioita ja valtarakenteita.

Mutta onko sosiaalinen media koko kansan areena, toteutuvatko kaikkien ”some-oikeudet”? Onko globaalisti tai edes Suomessa kaikilla pääsy internetiin verkkoyhteyksien tai laitteiden puolesta? Tai onko kaikilla taitoja tai voimavaroja käyttää internetiä ja sosiaalista mediaa?

Näitä kysymyksiä pohditaan etenkin sosiaalityön tutkimuksessa ja uusia digitaalisia palveluita kehitettäessä. Teknologiakehitys ja sosiaalinen media voivat synnyttää myös syrjään jäämistä.

Lapin yliopiston sosiaalityön professori Anneli Pohjola on puhunut digitaalisesta kuilusta, jolla tarkoitetaan, ettei ihmisellä ole paikkaa internetin sosiaalisissa verkostoissa tai paikka on vain marginaalinen. Digitaalinen kuilu voi johtaa ihmisten välillä epätasa-arvoon tiedon, sosiaalisen aseman tai osallistumisen suhteen.

Mitä sosiaalista mediaa käytetään

Facebook

YouTube

WhatsApp

Twitter

Rekisteröidyt käyttäjät Suomessa

  • Facebook 56%
  • WhatsApp 37%
  • Google+ 18%
  • Instagram 16%
  • Twitter 10%
  • Ei mitään 34%

Mihin sosiaalista mediaa käytetään

  • Yhteydenpito ystäviin ja sukulaisiin 79%
  • Ajankohtaisten asioiden seuraaminen 33%
  • Ajanvietto 26%
  • Työasioiden hoitaminen 12%
  • Osallistuminen keskusteluihin 10%

Lähde: Yle, Sosiaalisen median käyttäjäselvitys 2015

Sosiaaliset mediat

Punaisilla kuvakkeilla merkityistä saat lisätietoa asettamalla hiiren tai sormen otsikon päälle.

Blogger (1999)

Habbo Hotelli (2000)

IRC-Galleria (2000)

Wikipedia (2001)

LinkedIn (2003)

Myspace (2003)

Wordpress (2003)

Skype (2003)

Flickr (2004)

Vimeo (2004)

YouTube (2005)

Twitter (2006)

Facebook (2006)

SlideShare (2006)

Tumblr (2007)

WhatsApp (2009)

Prezi (2009)

Pinterest (2010)

Instagram (2010)

Ask.fm (2011)

Google+ (2011)

Snapchat (2011)

Vine (2012)

Periscope (2015)

Suosittuja suomalaisia verkkoyhteisöjä

Suomi24

Vauva.fi

Kaksplus.fi

Lapsi sosiaalisessa mediassa

Mannerheimin Lastensuojeluliitto on koonnut vanhemmille tietopaketin, joka antaa tietoa lapsen sosiaalisen median turvallisesta käytöstä. Mikä on hyvä palvelu lapselle, mitä taas tulisi välttää? Millaisia huonoja puolia sosiaalisessa mediassa on? Mistä tietää, mikä lapselle on hyväksi?

Lisälukemista

Yle (3.1.2015):
Suomalaiset vahvasti Facebook-kansaa – WhatsApp toiseksi suosituin

Sanastokeskus:
Sosiaalisen median sanasto

Yle (12.6.2016):
Ihmiskoe Facebookin vihakuplassa

Yle (12.6.2016):
”On yleinen harhaluulo, että näet kaiken” – tiedätkö, mitä Facebook piilottaa sinulta?

Anneli Pohjola, Anneli, Aino Kääriäinen ja Sirpa Kuusisto-Niemi (2010): Sosiaalityön, tiedon ja teknologian kohtaamisia. Teoksessa Anneli Pohjola, Anneli, Aino Kääriäinen ja Sirpa Kuusisto-Niemi: Sosiaalityö, Tieto ja teknologia.